Kryptovaluutoista kiinnostuneille sijoittajille ja kuluttajille lohkoketjut ovat varmasti tulleet jo enemmän kuin tutuiksi. Aiheesta vähemmän tietäville lohkoketjut ja niiden merkitys voivat kuitenkin tuntua sekavilta ja vaikeaselkoisilta.
Hajautettu tietokanta
Lohkoketjut ovat tietokantoja, jotka sijaitsevat toisiinsa yhdistetyillä mutta kuitenkin itsenäisillä palvelimilla. Jokaisella lohkoketjuun yhdistetyllä käyttäjällä on hallussaan identtinen versio lohkoketjusta sekä sen transaktioista.
Lohkoketju koostuu palvelimista, jotka säilövät hajautetusti tietoa lohkojen muodossa. Hajautettu informaatio muodostaa näin tietokannan, jonka yksityiskohdat voidaan tarkistaa jokaisen ketjuun yhdistyneen palvelimen kautta.
Lohkoketjun osat ovat yhteydessä toisiinsa erilaisten transaktioiden kautta. Riippuen lohkoketjun toimintaperiaatteesta ja algoritmeista, tämä voi vaihdella lohkojen välillä. Koska lohkoketju kulkee kronologisessa järjestyksessä, ketjua on helppo seurata ja sen sisältämän informaation muutoksia voi havainnoida.
Käytännössä lohkoketjun voisi siis tiivistää olevan tietokanta, joka hajautettu lukuisille eri palvelimille, jota on mahdotonta vääristellä ja joka kasvaa ja muuttuu sen käyttäjien toiminnan seurauksena. Kryptovaluutat perustuvat aina lohkoketjuun. Kun kyseinen lohkoketju käyttäjien toimien seurauksena kasvaa, uutta valuuttaa vapautuu kuluttajien ja sijoittajien käyttöön.
Lohkoketjuteknologian käyttö
Lohkoketjuteknologiaa hyödynnetään ensisijaisesti kryptovaluuttojen sekä niihin verrattavien digitaalisten objektien eli NFT:n luomisessa ja ylläpitämisessä. Näiden tarkoitusten lisäksi teknologialla uskotaan yleisesti olevan suuri potentiaali digitaalisen yhteiskunnan osa-alueilla. Esimerkiksi lohkoketjuteknologiaan pohjautuvien sopimusten tekeminen tulee tulevaisuudessa yleistymään, kunhan digitaalinen infrastruktuuri kehittyy. Niiden avulla kaksi osapuolta voisivat allekirjoittaa suojatun yhteyden välityksellä sopimuksen, jota kummankaan on mahdotonta vääristellä jälkikäteen, sillä sen yksityiskohdat ovat turvassa osana lohkoketjua.
Vaikka teknologian hyvät puolet ovat kiistattomat, niin lohkoketjuteknologian käytöllä on ollut myös heikkoutensa, jotka ovat hidastaneet sen yleistymistä ja leviämistä yhteiskunnan eri osa-alueille. Suurimpana näistä heikkouksista on pidetty teknologian vaatimaa energiankulutusta, sillä lohkoketjun transaktioiden validoimiseen on perinteisesti jouduttu käyttämään suuria määriä energiaa. Tämä voidaan kuitenkin ehkäistä kehittämällä yhä paremmin toimivia lohkoketjuja.
Proof of Work vs Proof of Stake – Lohkoketjun kasvaminen ja uusien lohkojen syntyminen
Ensimmäiset lohkoketjut noudattivat Proof of Work -periaatetta. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että lisätäkseen ketjuun lohkoja käyttäjien oli suoritettava raskaita laskuprosesseja, joiden selviämisen jälkeen ketjuun muodostui uusi lohko. Prosessi nimettiin louhimiseksi (englanniksi mining). Esimerkiksi suurin ja ensimmäinen kryptovaluutta Bitcoin toimii tämän periaatteen mukaisesti.
Proof of Work -periaatteen heikkous on aina ollut sen energian kulutus, sillä laskuprosessien suorittaminen vaatii energiaa ja tehokkaita tietokoneita.
Toinen periaate, eli Proof of Stake, on uudempi ja yhä yleisempi tapa ylläpitää lohkoketjua. Tämän periaatteen mukaisesti lohkoketju kasvaa, kun sen käyttämä algoritmi valitsee yhden käyttäjän validoimaan transaktioita, jotka kasvattavat lohkoketjua. Koska raskasta louhintaprosessia ei tarvita, Proof of Stake on mahdollistanut entistä hajautetummat ja energiatehokkaammat lohkoketjut.
Yhteenveto
Lohkoketjut ovat varsin monimutkainen teknologinen konsepti, jonka ymmärtäminen perin pohjin vaatii opiskelua ja aihepiiriin perehtymistä. Jos esimerkiksi tarkoituksena on aloittaa kryptovaluuttoihin sijoittaminen, niin mukaan voi lähteä jo ilman lohkoketjujen läpikotaista tuntemusta. Tällöin tärkeintä on ymmärtää, että lohkoketju on digitaalinen, monille palvelimille hajautettu tietokanta, jonka kasvamisen seurauksena markkinoille vapautuu uutta kryptovaluuttaa.